20130808

Instead of wishing you were someone else, be proud of who you are. You never know whose been looking at you wishing they could be you.




Nyt kun muut on koulussa ja no, mä vaan oon, niin koin et mulla on vihdoin aikaa käydä kirjottelees tänne. Osalla meidän porukasta alko siis jo tänään koulu - lopuilla vasta maanantaina ja mä onneksi kuulun niihin loppuihin. Tavallaan on haikeeta palata takasin kouluun kun ei voikkaan nähä parhaita kavereita joka päivä ja millon vaan haluaakin. Toisaalta kouluun palaaminen ja loman loppuminen tuntuu hyvältä - saa jonkun järjestyksen näihin päiviin ja uuden hyvän syyn odottaa viikonloppuja. Koulussa mikään päivä ei tunnu turhalta ja mikään ei voita sitä tunnetta kun tajuaa jotain fysiikan, matikan tai haastavan aineen tunneilla.


Aloin yöllä miettimään tätä koko kesää, sitä kuinka nopeasti se on mennyt ja miten erilainen se on ollut viime kesään verrattuna. Viime kesänä kaikki oli tosi suunniteltua - bileet viikonloppuna, reissut suunniteltiin etukäteen. Tänä kesänä oon tehnyt paljon asioita hetken mielijohteesta ja siihen oon tyytyväinen.
Päättäjäisinä kärryn kyytiin ja yöllä Janikalle grillaamaan, keskellä yötä soutelemaan ja uimaan, piknikit kukkulalla, pyöräilyreissut, olin markkinoilla myymässä ja käytiin laulamassa karaokea.
Asuin Kangasjärvellä lähes kuukauden yksin, pyöräiltiin Honkajoen markkinoille, oltiin Hornistossa viimeistä kertaa kattomassa mummun lapsuuden kotia haikeilla fiiliksillä, ilmottauduin Kauhajoen Botnia Golfin alkeiskurssille ja rakastuin lajiin.
Käytiin Annan kanssa bongailemassa Jope Ruonansuun taloa (huonolla menestyksellä mut tulipahan tehtyä), haettiin meille uus koira ja nyt kun meidän porukasta ensimmäinen on saanut autokortin, niin ollaan tehty reissuja hetken mielijohteesta - viime viikonloppuna ajeltiin Lauhanvuorelle näkötorniin, sauna-ajoihin ja käytiin me lavatansseissakin.



Kaiken kaikkiaan kesä on ollut ihan onnistunut vaikka koko ajan siltä ei ookkaan tuntunut. Ehkä viime kesän jälkeen odotukset oli niin korkeella. Tää kesä on kuitenkin ollut niin erilainen ettei niitä saisi vertailla keskenään ja vielähän mulla on lomaa jäljellä tää viikko. Maanantainakin on onneksi vaan kevyt laskeutuminen arkeen - 3 tuntia ja sit taas on vapaa.



Hetken päästä meen vaihtaan salivaatteet päälle ja suuntaan salille. Illalla nähään tyttöjen kans Siirillä ja sit voikin alkaa jo odottaa viikonloppua. Asiat menee joko hyvin tai sit vaan jotenkin. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin!

20130719

We all have bad days, but one thing is true; no cloud is so dark that the sun can't shine through





Olin yks viikonloppu piknikillä ihanien ystävien kanssa. Käytiin hakees kaupasta kuohuviini-laseja, muffinseja ja limsaa ja päätettiin istahtaa kukkulalle, joka sijaitsee lähellä kaikkea ja sieltä näkeekin hyvin mitä kylällä tapahtuu. Vitsit että tykkään näistä kuvista. Ihana aurinko, kesä ja se fiilis.

Tiistaista asti oon majaillut kotona ja tänään suuntaan taas takasin järvelle. Tällä kertaa vain pikavisiitille - sunnuntaina tai viimeistään maanantaiaamuna aattelin tulla takasin. Toisiks viimenen viikonloppu töissä tänä kesänä. Upee fiilis. Oon edelleen täysin tyytyväinen tohon työhön ja siihen fiilikseen mikä siel on. Päivät menee kestohymy kasvoilla, kahvia juoden ja asiakkaiden kanssa jutellessa. Toki siel välillä saa töitäkin tehdä, mut tykkään siivota. Ihana saada purkaa energiaa jonnekkin.

Kotoillessa oon ehtinyt käymään pari kertaa Anniinan kanssa salilla, lenkkeillyt yksin ja hyvän ystävän kanssa, pyöräillyt, käynyt mustikassa ekaa kertaa yksin (!!), halaillut (etenkin ihanaa Tessua) lemmikkejä, makoillut sohvalla, rentoutunut, odottanut salkkareiden uusintojen alkamista et sais jotain tekemistä, nauttinut perheen seurasta ja ajatellut, et mä oon onnellinen. Eilen istuin rappusilla miettimässä elämää pari tuntia ja rakastuin kesän sadekuuroihin jotka kestää vaan vähän aikaa eikä ne oo ees kylmiä.

Eniten mielessä kuitenkin on ollut se, et ihanaa asua kahdessa kodissa.

20130710

Side by side or miles apart, real friends are always close to the heart


Neljän päivän työputki meni seminopeesti. Työpäivät tuntu kestävän vaan pienen hetken ja sit olin taas vapaa. Vapaa tekeen sitä mitä halusin. Olin perjantaista tiistaihin leirintäalueella yksin vaunuilemassa ja vaikka pidänkin enemmän ihmisten kanssa olemisesta, pidin itsenäisyydestäkin tosi paljon. Oli ihana saada asua yksin, huolehtia kaupassa käymisestä, siivota, tiskata, mennä uimaan vaikka keskellä yötä jos halusi, herätä aamulla katsomaan lasten ohjelmia ja käpertyä peiton alle lämmittelemään. Nauttia auringosta kahvikupin kanssa asuntovaunun markiisin alla, soudella ja nauttia hiljasuudesta. Tutustua uusiin ihmisiin ja jutella muiden leiriytyjien kanssa niitä-näitä. Istuttiin yks aamu rannalla ruokkimassa sorsia jonkun mökkiläisen kanssa ja rakastettiin maailma. Oon hymyillyt töissä posket kipeäksi ja mikä tärkeintä kokenut olevani onnellinen.


Eilen tulin kotiin kattomaan meidän pikkusta. Perhettä unohtamatta. Soitin keskellä yötä pitkästä aikaa Annalle. On niin ihana huomata ettei oikeet ystävät katoo minnekkään vaikkei niille joka päivä puhuisikaan. Ei edes joka viikko. Omassa sängyssä oli niin hyvä nukkua, oisin voinut olla siinä vaan koko päivän. Yhdeltä meillä oli Unelmatiimin kokous ja meinasin nukkua pommiin ja myöhästyä sieltä. Onneksi eräs ystävä herätti ja kysyi muistanko tulla 



Kokouksen jälkeen otettiin koirakaverin kanssa päikkärit ja sen jälkeen oon ollut vaan. Jääkaappi oli täynnä mansikoita - äiti oli jättänyt lapun et niistä voi keksiä jotain. Niin keksinkin. Tein mansikkapiirakan. En jaksanut etsiä reseptiä vaan heittelin yleiskoneeseen kaikkee mitä sattu tuleen mieleen. Hyvää siitä silti tuli.

20130705

I'd rather have bad times with you than good times with someone else




Keskiviikkona meille tuli uus rakas perheenjäsen. Mä sain päättää sen nimen, joten siitä tuli Tessu. Nyt meillä on omat Topi ja Tessu. Oon ehkä kattonut liikaa lastenleffoja mut rakastan näitä nimiä ihan yhtä paljon ku niiden takana olevia koiriakin.
Tessu on Suomen ajokoira ja tällä hetkellä se on yhtä pieni ku mäyräkoira. Se on vähän ujo - automatkan jälkeen sen jalat tärisee aina ihan kauheesti. Se on myös unelias - niinkin paljon et se vois viettää koko päivän nukkuen. Mun sydän suli lopullisesti tolle pikkuselle sillon, ku se tuli mun viereen nukkumaan ku makoilin sohvalla. :')

Mua itkettää ku ajattelenki et joudun oleen tästä pikkusesta erossa tiistaihin asti. Viedään tänään vaunu leirintäalueelle, jossa oon töissä, kuukaudeksi. Asustelen siellä sen ajan ku mulla on töitä ja vapaapäivinä yritän olla kotona mahdollisimman paljon viettämässä aikaa ton kanssa. Hetken päästä lähdetään Anniinan kanssa kiertämään Pihlajanpuolen lenkkiä, joka järjestetään Isojoella joka vuosi päivää ennen markkinoita. Lenkin jälkeen suunniteltiin menevämme uimaan, jos vaan uskaltaudun. En oo käynyt viel tänä kesänä ollenkaan uimassa, mut oon päättäny et tänää tai ei ollenkaan.

Kivaa viikonloppuu sinne ruudun toiselle puolelle! :-)